oon läski

Ou mai gaad, kuinka paljon ihminen voi inhota itseään? En tiedä pitäisikö tässä itkeä vai nauraa. Viimeisestä kirjoittelustani olen lihonut entisestään 2kg ja painan jo 60kg ... hävettää.
Mä haluisin niin kovasti löytää jostain sen perkeleen itsekurin ja voiman jaksaa laihduttaa. Aamut ja päivä on aina ok, mutta illat ovat oma juttu erikseen. Himoitsen kaikkea suolaista ja makeaa silloin ja voisin syödä, syödä, syödä ja syödä. Toivoton olo. En katso enää edes itseäni peilistä eivätkä vanhat vaatteet mahdu päälle. Yhdetkään housut ei mahdu päälle. Turpoon kuin joku saatanan vappupallo.
Kuulostaa aina hyvältä idealta alkaa laihduttamaan, mutta en kestä sitä nälän tunnetta. Repsahdan aivan liian helposti syömään valtavia määriä, jos nälän tunne loppuu. Joten plus miinus nolla. En tiedä onko kellään muulla samoin kuin minulla, eli pieni nälän tunne on hyvä tila ja siinä yritän pysytellä. Pakko tsempata. Eikö?

that will kill me

Mä haluaisin kuollakseni laihtua ja olla tyytyväinen itseeni, mut mä syön vaan karkkia. Mikä mussa on oikein vikana? ...

sä olit oikees

"mä tein sen virheen, et rakastuin näin nuorena"

fuckin' fat ass

Taattu tulevaisuuteni esiintyy tässä. Onneksi olen syönyt tänään vain n. 400kcal (puolikas maksalaatikko), mutta illan suunnitelmissa olisi poikaystävän kanssa leffa + hesemätöt. Ei hyvä, mutta antakaa mulle jooko anteeksi vielä tämän kerran.

happy day

Torstai meni ihan mielettömän hyvin ruoan suhteen. Olin itseeni erittäin tyytyväinen. Eilinenkin sujui mainiosti, kunnes illalla sattui pieni repsahdus. Pienestä painostuksesta johtuen päädyttiin syömään roskaruokaa ja tuli siinä muutama siiderikin nautittua. Hyvä puoli tässä nyt on, ettei tuo harmita minua oikeastaan laisinkaan. Oli mukava ilta ja viikonloppuisin täytyy saada nauttia. Yllätyksekseni vaaka näytti tänä aamuna n. 58.2 ! Tuo vaaka on melkoinen valehteli ja saattaa heittää jopa kilolla, mutta yleensä valitsen sitten sen luvun, jota se näyttää eniten. Eli alaspäin mennään hyvällä mielellä (toistaiseksi) !

jos mä veisin sut maailman ääriin, sieltä yksin palaisin

Ei, mä en onnistunut vielä tänään. Tämän kaiken tekee niin haastavaksi yhdessä asuminen, yhteiset ruoat ja asiat. On vaikeaa peitellä mitään, omia tunteitaan, ajatuksiaan, syömisiään.
Haluaisin vain leijua omissa ajatuksissani ja siinä tunnetilassa jossa on hyvä olla. En jaksaisi jakaa arkea kenenkään muun kanssa, tällä hetkellä. Yksin masentuisin kuitenkin varmasti.
Se laihuuden tunne olisi kuitenkin tavoiteltavan arvoista. Sitten se tunne, kun ei ahdista olla minä.

for that people whisper about how skinny you've gotten behind your back

Uudet tuulet, uusi syksy ja uuden blogin alku. Mä todellakin toivon, että tää blogi auttaa mua pysymään kurissa eli kaukana herkuista ja liikuntaan keskittyen. Mua suoraan sanoen hävettää myöntää millaista mun elämästä on tullut tämän syksyn aikana.
Lukio on ollut erittäin stressaavaa, parisuhde on ottanut viime aikoina koville ja kun kaiken tämän päälle isketään 4kg:n lihominen ja masentava syyssää niin ei paremmasta väliä! Olen tietyllä tavalla ehkä osittain ahdistunut ja masentunut nykyiseen tilanteeseen. Kaipaisin niin kovin piristystä ja vaihtelua arkeen. Hyvä kunto on kadonnut taivaan tuuliin, joten se on taas lähdettävä alusta liikkeelle. Hyvä kun jaksan edes rappusia kiivetä hengästymättä!

Hieman tähän myös infoa minusta, sillä olen ollut aina ala-asteelta asti tarkka painosta ja syömisistäni. Pienenä sainkin kokea koulukiusaamista ulkonäköön takia ja uskon sen vaikuttaneen melko syvästi olemukseeni. Eihän sitä tietenkään kukaan ulospäin näe. Olen kuin kuka tahansa, iloinen ja nätti, mutta sisälläni tulen aina olemaan se pieni ja pyöreä kiusattu lapsi.

-some day I'll live my dream and all the others were so wrong